Transport Fever

Huhtikuu 1850,
Taskussani kolmen miljoonan laina, aloitan oman kuljetusimperiumin perustamisen.

Aloitan etsimällä itselleni sopivan kaupungin. Pian löydänkin suunnitelmiini sopivan Victorvillen, jonka nimi on mukavan enteellinen. Lähiseuduilta löytyy tarpeisiini sopivia raaka-aineita ja tuotantolaitoksia.
Victorvillen asemakaavoitus näyttää myös mukavan selkeältä - keltaiset talot kuvaavat teollisuutta jotka tarvitsevat rakennusmateriaaleja, koneita ja polttoainetta. Aivan kaupungin ulkopuolella sijaitseva rakennusmateriaalitehdas, sanelee pitkälti sen, mihin tässä vaiheessa panostan. Tehtaan läheinen sijainti tarjoaa myös mahdollisuuden huolehtia kuljetuksesta teitse, joka on huomattavasti rautateitä halvempaa.
Siniset rakennukset puolestaan kuvaavat kauppoja joiden hyllyt odottavat työkaluja, hyödykkeitä ja ruokaa. Ja ruokaahan löytyy läheltä, joten se olkoon ensimmäinen huomionkohteeni.
Koska myös ruokatehdas on suhteellisen lähellä, voin toimittaa sieltäkin tavarat kärryillä. Siispä rakennankin ensimmäisen terminaalini keskelle kaupunkia siten, että sen kantama kattaa sekä teollisuuden, että kaupat.



Ensimmäiseksi haluan tyydyttää teollisuuden tarpeet, jotta asukkailla on töitä. Rakennan terminaalin rakennusmateriaalitehtaan pihaan, mutta koska itse louhos on paljon kauempana, tarvitsen sitä varten junaradan ja niin ollen myös juna-aseman tehtaan läheisyyteen. Louhokselle toinen juna-asema jonka jälkeen alan rakentamaan rataa.
Rataa rakentaessa pitää tarkkailla maaston muotoja, ja päättää milloin kannattaa kiertää kukkula, ja milloin rakentaa tunneli siitä läpi. Kustannukset voivat nousta pilviin, ja varsinkin alkupelin pääomalla kannattaa välttää kaikkia ylimääräisiä kuluja. Myös rataosuuksien maksiminopeutta (mustat pallot radan päällä rakennettaessa) on syytä pitää silmällä, sillä varsinkin pelin edetessä ja kaluston kehittyessä sillä on merkitystä minkälaisella kalustolla kyseistä rataa kannattaa ja voi liikennöidä.

Matka louhokselta tehtaalle on verrattain pitkä ja yhdellä junalla liikennöintiväli venähtäisi liian pitkäksi, joten linjalle on laitettava vähintään kaksi junaa. Ja koska kahden radan rakentaminen ei ole kustannustehokasta, tyydyn vain rakentamaan lyhyen ohituskaistan ja siihen opastintaulut liikennettä ohjaamaan. Lisäksi laitan toiselle radalle kulkurastin  (waypoint) jolla huolehdin siitä, että paluumatkalla olevat junat kulkevat aina sitä rataa.



Reitit ovat valmiita, mutta jotta niihin saataisiin myös kalustoa, tarvitsen vielä sekä ajoneuvoille, että junille omat varikot.
Sitten määritellään linjat joita liikennöidään - Junalinja louhokselta tehtaalle ja paluumatka kulkurastin kautta. Ajoneuvoille puolestaan edestakainen reitti tehtaalta kaupungin keskustassa olevaan terminaaliin.



Homma viimeistellään ostamalla itse kalusto linjalle. Vuonna 1850 tarjolla ei ole vielä kuin hevoskärryjä ja alkeellinen höyryveturi - toisaalta hinnatkaan eivät kirvele silmissä. Koska vasta käynnistelen linjastoa, ostan vain 3 kärryä ja junaradalle pari "Baldwinia" ja kummallekin kaksi avovaunua - joka on kyllä hieman liikaa ekoille matkoille, mutta tuotannon kiihtyessä sen pitäisi riittää hieman pitemmäksi aikaa, ennenkuin pitää vetää junat varikolle ja lisätä kapasiteettia.



Hieman yli pari milliä paloi tähän, joten nyt ei muuta kuin homma käyntiin. Laitan aluksi vain toisen junan linjalle, ja odotan että se on radan toisessa päässä, ennen kuin laitan toisen - näin saan synkronoitua samaa rataa käyttävien junien ajovälin mahdollisimman pieneksi.
Hevoskärrytkin aloittivat jo liikennöintinsä, vaikka tavaraa ei vielä linjalla ole - taloudellista tämä ei toki ole, mutta tämä tuntuu olevan tärkeää silti, sillä se "herättää" tuotantolaitoksen ymmärtämään että tuotteelle olisi kysyntää.



Ensimmäinen juna louhoksella ja mukaan tuli melkein täysi lasti. Laitoin myös toisen junan liikkeelle. Paluumatkalla ensimmäinen juna odottelee "valoissa" toisen tullessa vastaan ja toisen siirryttyä oihituskaistalle, pääsee ensimmäinen jatkamaan matkaansa. Näyttää siltä, että ohituskaista toimii.



Ensimmäisen kivilastin saavuttua perille tuotantolaitokselle, alkaa tuotanto. Hetken kuluttua ensimmäiset tuotteet ovat valmiina hevoskärryjen vietäviksi kaupunkiin.
Seuraavaksi onkin sitten hienosäätöä tuotannon kasvaessa. Kaupungissa on vielä runsaasti tilaa materiaaleille. Tehdas tuottaa mukavasti, joten voidaan lisätä pari kärryä linjalle.
Lisäksi tehtaan tuotantoa voi kasvattaa lisäämällä kivilastien määrää, joko useammalla junalla tai pidentämällä olemassa olevia. Tässä oleellisinta on enemmänkin tiheys, kuin kertalasti - joten pienemmät junat tiheämmällä aikavälillä ovat parempi ratkaisu kuin isompi juna harvemmin.
Tiheys vaikuttaa tuotantoon ja jos hyvin ruokkii tuotantolaitosta (ja kuljettaa raaka-ainelähteeltä tavaraa), voi molemmat kasvaa isommaksi ja maksimituottokapasiteetti kasvaa.
Molemmat linjastot näyttävät vihreää, mutta kivilouhoksella riittää tavaraa, joten uhraan vielä hieman rahaa, kasvattaakseni junieni kapasiteettia - vaunulla / juna.

*************

Kun jengi on työllistetty, tarvitaan kauppoihin tavaraa joihin jengi tuhlaa palkkansa. Läheiseltä farmilta haetaan viljaa ja nautaa joka muutetaan ruuaksi, joka toimitetaan kaupan hyllyille.

Koska rautatien rakentaminen ja junat ovat huomattavasti kalliimpia ja matka suhteellisen lyhyt, päätän operoida reittiä teitse. Tien rakentaminenkaan ei ole silti halpaa, sillä sillan rakentamisen lisäksi joudun vetämään tien pellon yli jonka poistaminen nostattaa tien hintaa kymmeniä tuhansia.



Se on kuitenkin kannattavaa, sillä kiertämällä hinta olisi lähes yhtä kova, ja ajomatkat kestäisivät paljon pidempään. Onneksi tielinjat on muuten melko halpoja pystyttää, enkä joudu vielä ottamaan lisää lainaa, vaan saan linjat farmilta tehtaalle ja sieltä kaupunkiin pystytettyä.
Kalustonkin linjastolle voin ostaa aikaisemmin pystyttämältäni varikolta, vaikka matkaa linjastolle onkin jonkin verran. Tarvittaessa voisin määritellä kärryt/vaunut ottamaan vain tiettyä tuotetta, mutta farmilta ruokatehaalle kulkevat kärryt jätän automaatille, jolloin ne osaavat ottaa joko viljaa tai karjaa, riippuen kumpaa on tarjolla.
Hetken odottelun jälkeen huomataan, että Victorvillen kaupat alkavat täyttyä leivillä. Tehtaissa tilanne on jo hyvä 62% kapasiteetilla - joskin parannettavaa löytyy.



Rahaa ei ole liikaa, mutta haluan tässä vaiheessa yhdistää Victorvillen lähikaupunkiin jotta myös väestömäärä saadaan kasvuun. Läheinen Haywardin kaupunki on helpoin yhdistää, koska matkaa ei ole liikaa ja maasto suhteellisen tasaista.

Victorvillen asutus on keskittynyt kaupungin laidalle, joten rakennan matkustajille tarkoitetun juna-aseman sinne. Koska yhteyksiä tulee tulevaisuudessa muihinkin kaupunkeihin, rakennan suoraan kaksiraiteisen aseman.
Heyward puolestaan on sen verran syrjässä, etten ajattele rakentavani sinne montaa yhteyttä, joten sinne kelpaa "päätepysäkki" yhdella kaistalla.

Uutta kalustoakin on jo tällä välin ehtinyt tulla, ja "Kenraali" houkuttaa, mutta hinta on yli kaksinkertainen Baldwineihin verrattuna, käyttökulut myös ja nopeuttakin vain 5km/h enemmän. Tehoa olisi enemmän, mutta sille ei ole nyt tarvetta, joten tyydyn edelleen halvempiin Baldwineihin.

Vaikka juna-asema onkin asutuksen vierellä, ei se riitä palvelemaan kaikkia, joten rakennan kaupungin sisäisen bussilinjan kuljettamaan jengiä asemalta, kauppoihin, tehtaisiin ja koteihin.
Ja sama myös Haywardin päässä. Haywardiin pitää myös rakentaa oma varikko ajoneuvoille, sillä Victorvillen varikko on käytännöllisyyden kannalta aivan liian kaukana. Tarjolla olisi jo hevosvetoisia ratikoitakin, mutta tyydyn perinteisiin hevoskärryihin, sillä kiskojen rakentaminen ei ole halpaa sekään.

Seuraavaksi onkin aika lopettaa rakentelu hetkeksi ja tarkkailla tilannetta. Tuotantolaitokset tuottaavat hyvin ja painetta kuljetuskapaisteettien nostoon on vähän joka suunnalla, lisäksi kalustokin alkaa vanhentua ja pitäisi uusia. Kaupunkien kasvun myötä myös tarpeet kasvaa. Haywardiakin voisi alkaa kehittämään, nyt kun se on osa verkostoani.
Silti kokoajan on tarkkailtava budjettia - toistaiseksi olen selvinnyt varsin helpolla, lainaa on 3,5M (eli 500k enemmän kuin alussa) ja linjastot näyttävät vihreää.
Mutta liikaa ei saa herpaantua tai toisaalta ahnehtia. Ylikapasiteetti linjalla syö nopeasti voitot muiltakin linjoilta tai liian heikko kysyntä pysäyttää tuotannon. Virheet voivat kertautua nopeasti ja konkurssi saattaa yllättää aloittelevan pohatan mikäli ei homma pysy tiukasti hyppysissä.



Tuossa vierähti ensimmäiset 25v "hiekkalaatikolla". Tekemistä riittää alkupelistä alkaen kun huolehditaan linjastoista, kaluston uusinnasta ja tuotantoketjuista. Myöhemmassa vaiheessa pitää ratoja sähköistää ja nopeampia kiskojakin tarvitaan, jotta uusista vetureista saadaan kaikki irti. Teitäkin pitää parannella ja jossain vaiheessa voi harkita myös raitiovaunulinjoja, jolloin niille on vedettävä omat kiskot ja varikot. Haasteet räjähtävät käsiin kun mukaan otetaan vielä lentokoneet ja laivat. Rahaa palaa ja vuosia vierähtää ja verisuonia poksuu, kun koittaa rakentaa taloudellisesti kannattavaa tuotantolinjaa jossa materiaalia kulkee kaikilla eri kulkupeleillä. Helpoimmallakaan vaikeustasolla ei talouden kanssa kannata olla liian leväperäinen tai peli saattaa päättyä varsin pikaisesti, vaikeammilla tasoilla se vaatii jo todella hyvää matikkapäätä ja oikea-aikaisia ratkaisuja.

Transport Feverissä on tekemistä ja syvyyttä, peligenren faneille se on parasta mitä tällä hetkellä on tarjolla, mikä osaltaan kertoo myös siitä, että kilpailua ei hirveästi ole.
Grafiikka on asiaansa palvelevaa, joskaan ei tajuntaa räjäyttävää. Kulkupelit ovat kauniita ja varsinkin junia jaksaa jäädä seuraamaan pitemmäksikin aikaa. Ajan kulumisen myötä ikä alkaa näkyä kaluston patinoitumisena kertoen lähestyvästä tarpeesta uusia kalusto. Kaupungeissa on vilinää ja jopa yksittäistä asukastakin voi tarkastella. Vuosien kuluessa, hiekkatiet päivittyvät asfalttiin ja katukuvaan ilmaantuu autoja - ja niiden myötä myös ruuhkat, jotka aikanaan aiheuttavat ihan uusia haasteita. Kalustoa riittää jos jonkinlaista. Maastoa, rakennuksia, puita ja ennen kaikkea kalustoa saa joko Eurooppalaisina tai Amerikkalaisina versioina - hiekkalaatikossa vaikka kaikkea kerrallaan. Ja tuntuu, että jokaisella kulkupelillä tuntuu olevan omat hyödyt ja haitat sekä omat tarkoituksensa, etteivät ne ihan päälleliimattuja toisintoja toisistaan ole.



Syvyyttä ja monipuolisuutta on melkoisesti - enemmän kuin ensituntumalta vaikutti. Tuotantoketjujen rakentaminen on tarkkaa puuhaa ja niin moni asia vaikuttaa toisiinsa. Jos kaupungissa riittää töitä ja ostettavaa, sinne tullaan vaikka naapurikaupungista, ja kaupungin kasvaessa, myös tarpeet kasvavat, jolloin tuotantoa pitää yrittää kasvattaa, tai vaihtoehtoisesti keksiä uusia tuotantoketjuja. Linjaa liikennöivää kalustoa pitää uusia, tarvittaessa vaihtaa parempaan, jotka puolestaan saattavat vaatia tien/radan/terminaalien päivittämistä - nopeammat kulkupelit saattavat imeä tuotantolaitoksen tyhjiin ja aikaisemmin tuottanut linja muuttua tappiolliseksi, ellei kalustoa pienennä / ohjaa muualle - tai onnistu kasvattamaan tuotantoa. Liian pienitehoinen veturi taas ei jaksa vetää raskaita lasteja ja ajovälien venyminen johtaa tuotannon laskuun. Kaiken keskellä taiteileminen ja tuotannon pitämisessä optimaalisena on tekemistä. Ja auta armias, kun siihen pahimpaan väliin kalusto alkaakin huutaa uusimista, ja tarjolla ei olekaan enään vanhempaa "halpaa" mallia vaan miljoonia maksava uutuus. Kyllä siinä itku tulee puseroon, jos ei tilillä ole riittävästi katetta.

Peli ei ole kuitenkaan täydellinen. Käyttöliittymä ei ole se kaikkein helpoin ja vaikka tietoa tarjotaan monestakin näkymästä, on joskus vaikeaa ymmärtää, mikä on tuotantoketjussa pielessä, kun mitään ei tapahdu. Mukana tuleva tutoriaali lähinnä opettaa kontrollit. Lisäksi tarjolla on kaksi kampanjaa, Eurooppaan ja Amerikkaan. Esimerkiksi Amerikan kampanjassa aloitetaan rakentamalla ensimmäiset junalinjat halki preerioiden, kaivetaa Panaman kanavaa ja lopetellaan kuulentoa tukeviin toimiin. Euroopan kampanjaa en ole pahemmin ehtinyt pelaamaan, mutta samantapaiselta vaikuttavat. Molemmat kampanjat ovat 7 tehtävän mittaisia, joissa haasteena ei ole niinkään se talous (vaikka siitäkin on syytä huolehtia), vaan "mitalien" saavuttaminen. Loppupeleissä ne eivät oikein vaikuttaneet minua - koin ne enemmän laajennetuiksi tutoriaaleiksi joissa pääsee tutustumaan myös myöhemmän pelin kalustoon.
Pelissä ei ole myöskään mitään moninpeliä, joka toisaalta on ymmärrettävää pelin luonteen takia. Olisin silti kaivannut edes jonkinlaista "kilpailua". Railroad Tycoonissa kilpailtiin AI:n kanssa rataosuuksista ja pystyi vaikka ostamaan toisen firman osakkeita ja lopulta toisen kilpailijan kokonaan. Transport Tycoonissa ei ole mitään kilpailua, muuta kuin aikaa ja omaa lompakkoa vastaan. Edes omaa yhtiötä ei voi perustaa ja nimetä, joskin parista valmiista logosta voi valita jonkun koristamaan junien kylkiä.

Suurempia bugeja en ole nähnyt ja julkaisun jälkeen tuli myös jo ensimmäinen päivitys joka korjasi (muiden kohtaamia) bugeja. Train Feveristä on kehitytty hieman käyttöliittymän ja pelistä saatu paremmin toimiva, mutta kyllä edelleen hiuksia tulee revittyä päästä, varsinkin ratoja rakentaessa, joissa korkeuserojen säätö tuntuu välillä olevan tuskallisen työn takana. Vinkkinä rakenteluun, kannattaa keskittyä rakentamaan pieniä pätkiä kerrallaan, pitkien kertavetojen sijasta.
Omalla koneellani ei ole myöskään esiintynyt kaatumista tai pelin hidastumista, joskaan en ole vielä hiekkalaatikolla päässyt kovin pitkälle. Kampanjoissa kartat ovat pienempiä ja rajoittuneempia.

Itse suola löytyykin nimen omaan tuolta "hiekkalaatikolta" jossa vain mielikuvitus (ja pankkitili) on rajana. Haastetta löytyy jo helpollakin vaikeustasolla, ja kärsivällisyyttä on syytä olla reippaasti - sekä pelin opettelemiseen että pelissä itsessään. Itselläni pelitunteja on kertynyt jo lähemmäs 40 ja alan vasta päästä jyvälle miten homman saa toimimaan onnistuneesti - helpolla vaikeudella. Genrestä pitäville voin suositella lämpimästi, mutta sunnuntai suharien kannattaa harkita hetken, sillä turhautuminen voi viedä voiton. Legendaariset Transport Tycoon ja Railroad Tycoon olivat helkutin hyviä, mutta myös melkoisen "pinnallisia". Transport Fever viiltää pintaa syvemmälle ja se voi heittää joillakin huvimittarin vihan puolelle.

Arvosana: 8/10

Steamlink: http://store.steampowered.com/app/446800/ (Hinta: 31,99€)

Trailer: http://cdn.akamai.steamstatic.com/steam/apps/256674119/movie480.webm?t=1478592244

- Finuc -

Warhammer 40,000 : Eternal Crusade

"Koetan katsoa kovasti tätä pakettia ilman fan goggleja mutta myönnettäköön, että rakkauteni warhammer maailmaa, sekä erityisesti 40k maailmaa kohtaan  tulee paistamaan läpi tekstistä, sorry, not sorry.
Viikon verran mä olen tätä nakutellut menemään ja meno on vähintäänkin viihdyttävää, joskin pelin hintalappu jättää hieman toivomisen varaa peliin, puhumattakaan siitä miten suurilla puheilla ja lupauksilla tätä pakettia myytiin vielä vuosi-pari takaperin.
Mutta jos unohtaa lupaukset siitä mitä tän PITI olla ja keskittyy siihen mitä tää on NYT niin ei pety.
Välttämättä.


Pelissä on neljä rotua kirjoitushetkellä edustettuna,
Space Marinet, nuo imperiumin omat pikku kiiltokuvapojut isoine panssareineen ja...pyssyineen.
Eldarit, avaruushaltiat, suippokorvaiset pikku ADHD pakkaukset, joskaan 40k maailman veijarit eivät ole läheskään niin iloluontoisia kuin vastaavat fantasiamaailmoiden kujeilevat sateenkaaripojat (ja tytöt)
Chaos Marines, tuo kaiken pahan alku ja juuri, Space Marineiden arkkivihollinen, the ancient evil, traittorit, langenneet etc etc, demoninen versio Space Marineista.
Orks, aika helvetisti itsensä selittävä, nää on örkkejä, avaruudessa, isoilla pyssyillä ja koomisella asenteella.
Jokaisella rodulla on vähintään 5 classia (paitsi eldareilla, siellä homma menee monimutkaiseksi) Perusmosuri, jolla voi vallata pisteitä, heavy weapon dude, hyppymelee, maavoima melee, sekä caster/healer.


Jokaisella classilla on omat aseensa, joskin caster/healer class jakaa yleensä jotain aseita perusmosurin kanssa.
Casterilla on rodusta riippuen muitakin abilityjä perus ampumisen lisään, chaoksella voi kykypuusta tutkia vaikka doomboltin millä lätkäistä vihollista naamaan ja eldareilla voi omien parantamisen ohessa vaikka buffata omia jätkiä tai ampua damagea suoraan viholliseen.
Marineilla sekä Orkeilla healereiden melee myös aiheuttaa poisonin viholliseen mikä menee armorin läpi ja tekee damagea vaikka vastustaja onnistuisi listimään sut... hähä.



Peli on aika... normaalia lobbyshooter meininkiä, valitse rotu ja paina Battle Now, sut heitetään matsiin random karttaan, random vastustajaa vastaan 20-30 Vs 20-30 PVP matsiin.
Tai mene valikon kautta Lair matsityyppiin mätkimään Tyranideja tehtävätyyppisesti turpaan PVE tyylillä pienessä 5 man tiimissä.
Kaikissa kentissä taistellaan capture pointeista, aivan kaikissa, tiimien tehtävänä on joko pitää, tai valloittaa capture pointteja ennenkuin matsin timer tikittää loppuun, cappaamalla pisteen, tulee timeriin lisäaikaa (mikäli pointtia ei ole vielä aiemmin capturoitu)
Joissain tehtävissä pitää hypätä siege tankin puikkoihin ja pistää ovi rikki ennenkuin pääsee kaupunkiin sisälle missä pitää capturoida vihollisen base.
Eräässä pelimuodossa puolustajalla on vain tietyn verta respawneja per pointti joten ajan myötä joutuu vetäytymään taakseppäin ja toivoa että timer tikittää nopeammin loppuun kuin mitä vastustajatiimi kerkee kaatamaan oman tiimin väkeä.


Balanssi pelissä on vaihtelevaa koska tää on tuore tuotos, jokaisessa pätsissä joku saa nerffiä, joku saa boostia, tuoreemmassa päivityksessä eldarit sai huutia ja nyt vahingossa Orkit ovat rikki (meleessä oneshottaa kaiken)
Joten tätä on vaikeaa arvostella, joskin tuntuu että marinet ovat liian fragile verrattuna siihen mitä niiden pitäisi olla.
Kaaoksen Reaper Autocannon on jumala, jos saat sen tuettua kaidetta vasten.
Mistä päästään aasinsillalla Heavy Weapon veijareihin, nää jätkät on hitaita sekä aseen tarkkuus on aivan jotain muuta kuin niiden pitäisi olla, kyykistyminen helpottaa hieman, mutta tässä sä voit tukea aseen kaidetta vasten jos näet sen yli jolloin sun aseen hajonta häviää kuin pieru tuuleen, sillon nää on vahvoilla, fortification for the win!
Melee classit on yleensä vikkeliä veijareita, sekä jump infantryllä kikkailu on hauskaa mutta block nappia ei vaan ole (paitsi marineiden sekä orkkien kilvellä varustetuilla maajoukoilla) joten melee menee niin että nopea attack on melee napin napautus, sama nappi pohjaan strong attack, sekä kolmannesta napista parry.
Tää on vähän kivi paperi sakset meininkiä, sillä nopee attack interruptaa strongin, mutta strong attack tekee eniten damagea (sekä stunnaa aseesta riippuen) ja parry counteroi nopean attackin (ja myös stunnaa tuurilla). Tää vaati totuttelua, ja itsellä kesti muutaman päivän tajuta että meleessä on vielä lock target nappi jolloin sun hahmo seuraa lähintä meleessä olevaa kohdetta joka helpottaa sitä toimintaa aika prklleesti.



Missään kohtaa ei kannata kuvitella että olet kuolematon, tää ei ole CoD tai Bäfä, henki lähtee herkästi vaikka sul ois tonni armoria niskassa, ainoa missä olet suojassa on tankki, ja siinäkin on jokaiselle miehistön jäsenelle oma paikkansa, pilotti ei voi ampua, vaan 1.2.3.4.5 napeista vaihdetaan paikkaa tankissa jolloin voi käyttää paikkaan sopivaa asetta, ykkönen on aina kuski.
Ainiin, ja tankkikin sulaa aika nopeasti jos vastapuolelta tulee orkkien rokkit launchaa, marineiden meltaa tai eldarien fusion gunia ahteriin, sit vituttaa.
Alussa peli tuntuu todella kaoottiselta kokemukselta ennenkuin pääsee jyvälle koko setistä ja sittenkin tuntuu että oma tiimi on täyttä derppiä, niinkuin yleensä tiimi Vs tiimi peleissä yleensäkkin, suosittelisinkin tätä hyvälle kaveriporukalle jolla on joku VOIP ohjelma (esim teamspeak) käytössä jotta meininkiä voi koordinoida.
Friendly fire is real!
Tämä kannattaa pitää mielessä kun kuvittelee olevansa sankari ja hyökkäävänsä ovesta sisälle minne omat jätkät syytää tulta muna huurussa.
Sekä kannattaa myös muistaa kun kuvittelet jeesaavas omaa melee kaveria ampumalla sen taisteluvastustajaa, melee on todella hektistä ja ne ukot vaihtaa paikkaa salammanopeasti.
...niin se melee on muuten hektistä, nopeaa ja sekavaa ennenkuin siihen pääsee sisälle, ellen vielä sanonut tätä tarpeeksi selvästi.
Ja tankeilla voi ajaa omien, niinkuin vihollistenkin yli ja se on vittumaista olla ottavana osapuolena.
Tankit, nää on hienoja ja raivostuttavia samaan aikaan, jos oot jalkaväkenä, ne tuntuu kestävän kaiken, jos ite ajat tankkia, tuntuu että vastustajan meltapommi tai jalkaväki vetää sut paloiks samantien... vähän kakspiippunen juttu. Tankeilla taisteleminen toisia tankkeja vastaan tuntuu kestävän luvattoman kauan mutta yleisesti ottaen nää tuntuu just niin kovilta kuin niiden pitäisikin olla.


Tehtävän voittamalla, saa experienceä joka mahdollistaa kykypuussa etenemisen ja tiettyjen pisteiden ohi pääsee vasta korkeammalla rankilla sekä advancement pointteja millä unlockataan uusia aseita sekä abilityjä ,
Oman suorituskyvyn mukaan saa myös requisition pointteja mitä voi tuhlata storessa uusiin aseisiin tai supply drop lodjuihin mistä saa randomilla kaikkea kivaa, esim aseisiin ja armoriin modeja tai Master Crafted aseita mitkä ovat hieman normaalia parempia.
RTC (rogue trader credits) on oikealla rahalla ostettava ingame valuutta millä saa kaikkea kivaa ulkonäköroinaa erikoisista panssareista erikoisen näköisiin aseisiin, eli oikealla rahalla ei juurikaan saa mitään etua muihin nähden, maksamalla pelin aloitusmaksun sulla on käytössä kaikki sama, kosmeettista hipistelyä lukuunottamatta, kuin kaikilla muillakin.



Graafisesti peli ei ole mitään crysis luokkaa mutta näyttävää settiä jokatapauksessa, 40k fanina olen kertaalleen pysähtynyt vain ihailemaan maisemia ja rakennusten arkkitehtuuria ja peli rullaa jouhevasti (joskin foorumeilla tiettyjen kokoonpanojen omistajat valittavat FPS pulmaa) omalla kokoonpanolla, i7-4770k/R9 290x/16gb ram -sekä äänet ovat kohdallaan, tosin pientä bugaamista on ajoittain huomattavissa.


Loppuarvio?
Vankka 7.5/10
Nykyisessä muodossaan tämä on viihdyttävä paketti mutta mitenkään uskomattomasta elämyksestä ei voi puhua. Tää tulee aiheuttamaan riemunkiljahduksia kun meleessä onnistut rikkomaan vastustajan assault marinen puukolla ja pettymyksen rageja kun joku oma sankari onnistuu ampumaan sua selkään kesken meleen.
Ehkä tää tulevaisuudessa päivittyy kovemmaksi titteliksi, kuka tietää?
Tällä hetkellä peli ainakin tuntuu päivittyvän huimaa tahtia, ennen launchia tuli viikossa kolme pätsiä ja launchin jälkeen vaikuttaa siltä että tulee pätsi per viikko.
...vieläkin hyvä raakile, ei tätä voi paremmin kuvailla"


-Gargoth

shp edit: Steam-linkki 49,99€

Polandball: Can Into Space!

O Kurwa!
Pelin sankarina toimiva Puolapallo haluaa avaruuteen, how hard can it be? Pelin idea on simppeli, kerätään takapihalta kasaan neuvostoaikaista huipputeknologiaa, sovitetaan ne yhteen ja lähdetään lentoon. Valitettavasti  tähtialus PL-001:n bensatankit eivät ole tarpeeksi tilavat jotta avaruuslennon vaatima polttoaine mahtuisi kyytiin, siksipä uljas pilottimme kerää polttoainetäydennyksiä lentomatkan varrella. Maagisten polttoainetäydennysten lisäksi yläilmoissa leijuu EU-tukiaisia joilla saa ostettua parempaa osaa rakettiin, magneetteja jotka vetävät poweruppeja puoleensa, tehden niiden keräämisestä helpompaa, sekä tietenkin hampurilaisia, joilla saa palautettua aluksen osumapisteitä.


Loisteliaan tähtialuksen kestävyyspisteitä kuluttavat muut maapallot jotka haluavat estää Puolan intergalaktiset suurvaltahaaveet. Muutamat maat ovat yllättävän aggressiivisia ja hyökkäävät kohti, toiset tyytyvät vain olemaan tiellä. Onneksi kuitenkaan koko maailma ei vihaa Puolapalloa ja pari maata antavat mielellään nopeusboostin.


Peli on simppeli oppia, tekemistä riittää hetkeksi kun grindaa paremmat osat auki ja käy törmäämässä kaikkiin maihin ällistyttävän nerokkaan dialogin saamiseksi. Grafiikka on yksinkertaisen kaunista ja kontrollit helppo oppia.
Peli maksaa huimat 2,99€ Steamissa, joten ei ole mitään syytä olla kokeilematta.

Onko Polandball: Can Into Space! pelaamatta paska? Ehdottomasti.


-shp