OMC cupin avauksessa niukka 2-1 tappio eeppisessä yhteenotossa

Aseveljet vs. WargamingPay2Win, 1-2

Uuteen kovatasoiseen turnaukseen lähdettiin muutaman viikon harjoittelun jälkeen hieman epävarmana metasta, mutta kovasti matseja odottaen. Vastaan asettui kovatasoinen WGP2W, jonka jäsenistä monet pelasivat Team Battle -kaudella hienosti sijoittuneessa Ministry of Silly Shotsissa. Valitettavasti ottelusta jouduttiin poistumaan lopulta niukkaakin niukempi tappio niskassa, mutta jos eivät nämä matsit kelpaa kynsienpureskelua aiheuttavasta viihteestä, niin en tiedä, mitä parempaa WoWSilla olisi tarjota.

Ensimmäisessä erässä karttana oli eniten harjoittelemamme Islands of Ice, johon lähdettiin castereidenkin ennakoimana erikoisuutenamme jälleen ilman carrieria. Lähdimme aggressiivisesti kohti vihollista ja onnistuimmekin yllättämään vihollisen kolme pohjoista laivaa, joista vain yksi risteilijä pääsi pakenemaan North Carolinan ja Bensonin jäädessä tuleen makaamaan. Tämän jälkeen jäimme aavistuksen liian pitkäksi ajaksi arpomaan, mitä seuraavaksi ja vihollinen ehti saada kriittisesti enemmän pisteitä kahdesta hallinta-alueestaan. Loppu onkin historiaa. Puskimme vihollisen syliin valtavan tulivoimaedun turvin, mutta yhtäkkiä RNG puuttui peliin, yksi risteilijämme räjähti taivaan tuuliin yhdestä salvosta, hävittäjämme otti satunnaisen yllätystorpedon ja yhtäkkiä pisteet eivät riittäneetkään ja peli loppui 4 sekunttia ennen kuin torpedomme olisivat viimeistelleet vihollisen North Carolinan ja ostaneet lisää aikaa. Tiimi oli sangen tuohtunut, kuinka selvästi meillä hanskassa ollut matsi näin hävittiin, mutta tästä opittiin paljon ja toisaalta osoitimme myös pystyvämme pelaamaan tasapäisesti huippujen kanssa.


Toisesta mittelöstä ei paljoa kerrottavaa jäänyt ja se itse asiassa vielä uusittiin castereiden virheen vuoksi. Kummallakaan kerralla emme saaneet mitään otetta Tears of Deserttiin ja kartta päätyikin tulevaisuudessa bannilistallemme. Rujo tappio ja kohti kolmatta peliä, jossa oli mahdollisuus kaventaa piste-eroa, joka lohkovaiheen lopussa voi olla kriittinen.

(video neljännestä ottelusta, joka oli siis hylätyn toisen ottelun uusinta)


Kolmannesssa mittelössä pelasimme jälleen ilman carrieria ja onnistuimme hankkimaan vahvat asemat kahden hallintapisteen ympäriltä, jolloin vihollinen joutui tekemään isoja ja riskialttiita pelauksia pelastaakseen pisteet itselleen. Muutamien henkilökohtaisten virheiden tähden peli meni paljon tiukemmaksi kuin olisi tarvinnut, mutta ainakin katsojille tarjottiin viihdettä koko rahan edestä!


Kohti ensi viikkoa ja 20.9. pelattavaa toisen kierroksen ottelua ranskalaista UFR-tiimiä vastaan, jonka ensimmäisen kierroksen niukka tappio KLM:lle oli niin ikään käsittämättömän jännittävä.

Parhaat WoWS-tiimit kokoontuvat OMC-cupiin - Aseveljet mukana

Odem Mortis Community onnistui polkaisemaan pystyyn ensimmäisen kovan luokan WoWS-turnauksen EU-puolella, jonne on saatu houkuteltua valtaosa pelin ensimmäisen team battle -kauden top10 tiimeistä - mukana toki myös kaudelta sijan 10. napannut Aseveljet. Turnaus käydään alkaen 13.9., jolloin käynnistyvät lohkovaiheet. Kuuden tiimin lohkoista kustakin jatkaa kaksi parasta joukkuetta puolivälieriin.

Aseveljet sai kivenkovan lohkon, jossa vastaan asettuvat ennakkosuosikkeina turnausisäntä OM sekä WGP2W, minkä lisäksi myös UFR ja Kaiserliche Marine omaavat vahvan turnajaispelitaustan. Jokaiseen peliin lähdetään silti voitto mielessä ja tätä silmällä pitäen on aloitettu myös systemaattinen harjoittelu EU:n kovimpia tiimejä vastaan. Mikäli haluat mukaan treeneihin, ilmoittaudu mukaan foorumeillamme!

Ruostetta kesätauon jälkeen, 2:1 tappiot MDVIlle ja FLYDille

Marine Division Warships League 18.8. ja 21.8.

Aseveljet 1 - 2 Flying Ducks

Lukuisten poisjääntien ja lykkäysten jälkeen liiga jatkui lopulta 18.8. ottelulla Flying Ducksia vastaan. Kesän pelitauko näkyi näissä ikävästi ja selkäänhän siellä saatiin. Pelit tosin olivat tiukkoja ja erityisesti ensimmäisen pilasi täysin yllättäen alkanut syklooni, joka vei näkyvyydeen useampaan FLYDin täysin rampaan ja fokuksessamme olleeseen laivaan. Ilman tuota myrskyä peli olisi voinut olla hyvin 2-1 Aseveljille, mutta valitettavasti näin ei käynyt. FLYD oli opiskellut viime kohtaamisen taktiikkamme ja koetti vastata niihin parhaansa mukaan kierrättämällä Islands of Icessa osaston laivoja pohjoisen kautta keskicappia vartioivien laivojemme kimppuun. Ensimmäisessä matsissa tämä onnistui, kun syklooni esti tuhoamasta kiertäjiä, mutta nämä ehtivät tuhota oman lähelle jääneen osastomme. Ilman sykloonia vaihto olisi mennyt 1:1 ja homma olisi vielä ollut voitettavissa. Toisessa pelissä emme jättäneet ketään keskelle ja saimme FLYDin kiertäjiä odottaneen osaston hyvin keskitettyyn tuleen ja homma oli sitä myöten selvä. Kolmannessa ottelussa toistettiin toisen asetelmia, paitsi että komentajamme pää petti ja komennettiin hyökkäys asemasta, jossa toinen osastomme jäi ristituleen ja peli oli sitä myöten taputeltu, vaikka kohtuu tiukka olikin.

MDIV 2 - 1 Aseveljet

MDIVin tiimi pääsi yllättämään täydellisesti karttavalinnallaan, mistä syytän kesätauon tuomaa terävyyden puutetta. Kenellekään ei tullut edes mieleen, että aiemmin täysin pelaamaton Atlantic oli karttavaihtoehtona. Näin ollen olimme metan puolesta näissä molemmissa Atlanticissa käydyissä matseissa täysin hukkateillä ja tappio oli ansaittu. Lohtua antoi selvä voitto Islands of Ice -kentässä, jossa vihulla ei ollut vastausta hyvään ristituleemme ja vahvaan tulikontrolliin, jota esitimme. Myöskään vihollisen tukialukset eivät saaneet käytännössä mitään aikaan ilmatorjuntatulessamme.

Valitettavasti jatkopaikka liigassa karkasi kesäterän tylsyttämän pelituntuman mukana. Jatkamme silti liigaa vielä päätösottelulla Sons of Krakenia vastaan, minkä jälkeen keskitymme aloittamaan johdetun treenitoiminnan ja sitä kautta mahdollistamaan myös tulevan kilpamenestyksen.

Paluu voittokantaan turnausisäntiä vastaan neljännellä kierroksella!

Marine Division Warships League, 30.6.2016.

Aseveljet 2 - 1 Deutche Marine Division

Marine Divisionin liiga jatkui torstai-iltana kohtaamisella turnausisäntien, Deutche Marine Divisionin kanssa. Sarjataulukon kannalta kohtaaminen oli tärkeä, sillä voitolla Aseveljet nousisi takaisin kamppailuun kivikovan lohkon jatkopaikoista, tappiolla valahdettaisiin jo toivottoman kauas siitä. Tällä kertaa pelaajia oli paikalla riittävästi ja laivat päästiin valitsemaan vapaasti. Päätimme silti jatkaa viime viikon lupaavia kokeiluita metan rikkomisesta tukialuksettomalla pelillä. Kotijoukkueena saimme valita kartan ja päätimme jatkaa viime viikolla treenatun Islands of Icen työstämistä, olkoonkin että patchipäivä oli muuttanut karttaa erittäin radikaalisti.

Ensimmäisessä matsissa ajatus oli hukassa sekä komentajilta että osalta pelaajista samalla tavoin kuin edellisellä viikolla. Menetimmekin pelin alkupuolella kaksi hävittäjää käytännössä turhaan, kun turvalliset cappien valtaus- ja kiisto-operaatiot menivät ruhtinaallisen reisille ilman ilmasuojaa. Samalla vielä taistelulaivaosasto käännettiin taistelemaan hieman väärään suuntaan kohti keskustaa, kun oikea ratkaisu olisi ollut painaa vihollisen etelälaita sisään ja levittäytyä sitä kautta hyvään kaareen viholliseen nähden ja saada sillä etu taistelulaivojen pitkäpiimäisessä laukaustenvaihdossa. Nyt vihollisen etelälaidan laivat saivat pommittaa jatkuvasti omia laivojamme kylkeen ja peli oli nopeasti taputeltu.

Vihollisen karttavalinta oli Land of Fire, jonka täydellisen avoimet A ja B capit johtivat päätelmään, että sitä ei uskallettu lähteä kokeilemaan ilman tukialuksia. Omille hävittäjille ei vain yksinkertaisesti saataisi ilmasuojaa pelkkien laivojen ilmatorjunnan avulla ilman että ilmatorjuntanakin saaneet laivat olisivat kelluvia maalitauluja koko vihollislaivaston edessä. Vihollinen sai saariston muodon tähden ylivoimaisena pidetyn pohjoispuolen, joten peliin lähdettiin, erityisesti ensimmäisen erän tappio huomioiden, henkisesti altavastaajina. Oli kuitenkin MDIVin vuoro heittää hyvä asemansa hukkaan, kun he valitsivat mukaan vain kaksi hävittäjää ja lähettivät molemmat vielä keskelle B-käpille. Saimme näin ninjattua vain yhden DD:n panostuksella läntisen A-capin, jonka tuottamat pisteet osoittautuivat kultaa kalliimmiksi. Lisäksi saimme pelisuunnitelmamme mukaisesti itäisen C-capin, jota kohti koko laivastomme lähti purjehtimaan. Kartan vanha viisaus oli, että jos pohjoispuolelta aloittanut päästetään C-capin puolelle, ei sitä saa kaivettua sieltä ikinä pois. Tätä lähdettiin estämään ja saatiinkin vihollinen kiinni housut kintuissa, eivätkä MDIVin laivat pystyneet puskemaan C:lle asti omien laivojemme odottaessa saarten katveessa valmiina jakamaan rankaisua. Focus fire toimi hyvin, saimme viholliselta pari taistelulaivaa alas taistelussa B:stä ja C:stä ja hävitäjämme yhdessä ilmatuen kanssa saivat pidettyä A:n suurimman osan aikaa hallussamme, jolloin matsi loppui pistevoittoon molempien laivastojen ollessa vielä sangen hyvässä kunnossa, mutta omamme niskan päällä parin upotuksen ansiosta.

Kolmanteen peliin lähdettiin kutkuttavasta 1:1 tilanteesta ja parantamaan ensimmäisestä erästä. Nyt hävittäjiä vannotettiin toimimaan vain ja ainoastaan oman ilmatorjuntatulen kantaman suojissa ja jälleen etelästä puskevaa taistelulaivaosastoa pitämään huoli, että taistelusuunta pysyi oikeana. Alun asemoinnin jälkeen päädyttiin hyvin samankaltaiseen asetelmaan kuin ensimmäisessä pelissä: vihollisella kolme taistelulaivaa ja Kutuzov keskimmäisen capin kohdilla, kolme taistelulaivaa etelässä hävittäjän suojaamana, meillä kolme taistelulaivaa keskimmäisen capin reunoilla saarien suojissa mahdollistamassa hävittäjällemme capin kiistämisen vastustajalta, 5 taistelulaivaa etelässä kahden DD:n suojaamana. Nyt ajatus kesti mukana ja eteläosasto levittäytyi viuhkaksi vastutajan eteen samalla kun keskimmäisenkin capin suunnasta saatiin tulta suunnattua vihollisen eteläosastoon. Vaikka meillä oli vielä pientä kompurointia vihollisen torpedojen väistelyssä ja omien laivojen jakaumassa (päästimme viuhkan äärilaidaksi Tirpitzin ja Amagin ilman ilmasuojaa tarjoavaa North Carolinaa), saimme murskaavan tuliylivoiman vihollisen eteläistä osastoa vastaan. Kun vielä etenimme tasaisesti eteenpäin painetta antaen, eivät vihollisen kolme laivaa päässeet edes peruuttamaan pois tilanteesta, kuten usein on käynyt. Peli oli mennä lopussa vielä jännäksi vihun saatua muutaman häijyn torpedo- ja citadel-salvon sisään, mutta kaikkineen hieno voitto, joka osoitti kyllä tukialusten hyödyttömyyden tämänkaltaista pelityyliä vastaan. Ammuimme alas käytännössä kaikki vihollislentokoneet (Beaverous voitti tämän kisan 45 pudotuksella!) ilman että nämä saivat aikaan oikeastaan mitään muuta kuin Amagimme upotuksen, joka olisi tosiaan voitu estää laittamalla sen viereen viuhkan laitaan North Carolina ilmasuojaa antamaan. Seurauksena tästä meillä oli lopussa jäljellä kolme 9-tykkistä taistelulaivaa, vihollisella lentokoneista riisutut Shokakut ja matsi taputeltu.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti viidettä kierrosta ja kohtaamista edellisen turnauksemme arkkivihollisen, Sons of Krakenin kanssa, joka lukeutuu koko pelin ehdottomasti taitavimpiin kilpaporukoihin.

Marine Division -liigassa niukka tappio kolmannella kierroksella!

Marine Divison Warships League, 22.6.2016.

Flying Ducks 2 - 1 Aseveljet.

Aseveljien turnaustiimi koki tiukan tappion monista turnaus ja Team Battle -mittelöistä tutun Flying Ducksin käsittelyssä. Juhannusviikosta johtuen Aseveljillä oli vakavaa vajausta pelaajiston keskuudessa ja erityisesti tukialuskuskit olivat teillä tietämättömillä. Saatavilla oli vain yksi urhoollinen Shokaku -kapteeni, jota ei kannattanut yksin heittää vastustajan kahden tukialuksen armoille, joten saimme ensiluokkaisen tilaisuuden haistella uusia taktisia tuulia ja kokeilla, miten peli ilman aikaisemmassa metassa välttämättömäksi kuviteltua tukialusparia toimisi.

Yllätyimme positiivisesti ja peli ilman tukialuksia oli itse asiassa lähes jokaisessa erässä hallussamme. Vihollinen ei osannut suhtautua metan muutokseen ja täydelliseen ilmatilan hallintaan oikein mitenkään päin. Samalla kun vihollisen strike-konfiguroidut tukialukset yrittivät epätoivoisesti saada torpedoiskuja North Carolinojen murhaavan ilmatorjuntatulen lävitse, Aseveljet sai tuotua itse taisteluun kahden taistelulaivan verran enemmän tulivoimaa. Valitettavasti itse metassa oli meilläkin vielä opettelemista ja kaksi ensimmäistä matsia päättyivät tappioihin, vaikka saimme kummassakin voittopisteitä raksuttavat capit haltuun Carolinojen ilmatorjuntasateenvarjojen turvin.

Ensimmäisessä erässä Island of Ice -kartassa eteläiselle capille suunnannut osastomme jäi liian kauas vihollisesti, emmekä saaneet ajoissa vietyä taistelua kyllin lähelle. Selvä voitto Flying Ducksille, vaikka jäikin tuntuma, että ihan omiin peliliikkeisiin tai niiden puutteeseen hävittiin.

Toisessa erässä North -kartassa saatiin keskisaaren viereen ajetulla Chapayevilla hyvin ilmatila haltuun ja äkkiä kaksi neljästä käpistä meille. Erityishuomio Buzzlightille, joka onnistui viemään A-capin yksin aivan vihollisen päävoiman nenän edestä. Chapayevilla saatiin sitten vielä C:ltä tutkattua vihollisen hävittäjä näkyviin ja upotettua. Valitettavasti hermo ei kestänyt, vaikka peli olisi pitänyt jäädyttää DD:n tuhoamisen jälkeen, kun kolme neljästä capista lauloi meille pisteitä. Tässä vaiheessa päätettiin kuitenkin jatkaa puskua C:n yli vihun puolelle kahden muka hieman erillään olleen Tirpitzin perään, mihin Flying Ducks pääsi vastaamaan yhdistämällä voimansa samalla kun meillä muutama kauempaa taistelua tukenut laiva jäi ulos. Harmitti vietävästi, olisi ollut nimittäin täysin vietävissä ilman hölmöä puskua.

Kolmannessa erässä alettiin lopulta olla sinut metan kanssa ja osattiin tehdä sen puitteissa jo oikeitakin päätöksiä. Paluu Islands of Icen pariin sujui mallikkaasti, kun laivat saatiin pidettyä lähellä toisiaan ja kontaktia haettiin aggressiivisesti, mutta taktisesti viisaasti saaria hyväksikäyttäen. Nyt ei jääty istuskelemaan 15-20 kilometriin, vaan puskettiin rauhassa lähemmäs, saatiin keskimmäinen ja eteläisin käppi haltuun ja kun vihollinen yritti tulla niitä hakemaan, päästiin vihollisen sopivasti jonossa saapuneita laivoja ampumaan kymppikilsasta konehuoneisiin. Selvä voitto ja lopuksi hyvä mieli, vaikka kokonaisuutena 2-1 hävittiinkin. Mietityttämään jäi, voiko ilman tukialusta pelata vielä kovempia vastustajia vastaan menestyksellisesti ja saa nähdä, vaikka tätä kokeiltaisiin seuraavassa matsissa Marine Divisionia vastaan 30.6.